Salo 20.2.2009
- 10 c
Määrittelemätön olo. Olen istunut junassa puolisen tuntia ja se on seuraavan kolmen kuukauden kiintiöstä melko vähän. Maanantaina kello 20 odotan koneen nousua Helsinki-Vantaalla ja ihmettelen todennäköisesti, minne tarkkaan ottaen olen menossa. Chengdun kaupunki Kiinassa, Sichuanin maakunnassa on minulle tällä hetkellä jotain yhtä todellista kuin Hammaskeiju tai Haisuli Muumeista. Kuitenkin neljän päivän päästä hengitän samaa ilmaa yhdentoista miljoonan chengdulaisen kanssa ja yritän pitää lompakostani huolta. Se tuntuu oudolta sen jälkeen kun on juossut suomalaisessa oravanpyörässä kuin amfetamiiini-Shebaa nauttinut kollikissa sinappia takapuolessaan. Aikaa Kiinan-matkan miettimiseen ei juuri ole ollut.
Mutta en minä oikeastaan kulttuurishokkia pelkää, oloni on luullakseni melko huoleton. Yritän vain jotenkin henkisesti valmistautua siihen, että vietän seuraavat kolme kuukautta toisella puolella maapalloa ilman pitkäaikaisia rutiinejani ja ihmissuhteitani. Kaikki tulee olemaan uutta. Se on jotenkin miellyttävä ajatus. Harvoin sitä muistaa olleensa niin valpas ja aistit avoimimmillaan kuin ulkomailla, uusia paikkoja nähdessään. Muistan vieläkin, miltä indonesialaiset metsäpalot tuoksuivat, vaikka olin siellä käydessäni 6-vuotias. Sanotaan, että iholla on muisti, mutta niin on kyllä nenälläkin. Terracinan markkinakadun helteessä löhöävät juusto- ja lihakasatkin tavoittavat vielä italianmatkaajan muistini, samoin kuin Pompeijin raunioilla nähty kulkukoiran raatokin. Mikäs sen hienompaa.
Matka on siis alkanut ja tämä on ensimmäinen päiväkirjamerkintäni. Seuraavan reilun kolmen kuukauden ajan yritän pitää mahdollisimman säännöllistä lukua matkastani ja sen tapahtumista, niistä ajatuksista joita se minussa herättää. Palaillaan.
