Huhut katoamisestani ovat ennenaikaisia. Yunnanissa minua ei enää nähty, sen enempää kuin Guilinissakaan, mutta Hainanin saaren valkoista rantahiekkaa sen sijaan mittaili kaksi tuttua, kalpeaa jalkaa. Ne kuuluivat minulle, huomasin, kun aurinko tatuoi nahkaani punaista leimaansa ja niille putosi hikipisaroita otsaltani. Merivesi oli 29-asteista, ilma jossain kolmenkymmenen päällä. Ei tämä hullumpi vaihtokauppa ollut, vaikken Yunnanin kuuluisia riisiterasseja nähnytkään, saati Guilinin postikorttitoppavuoria. Lämpimän merituulen puhaltaessa illalla terassille ja kylmän kaljan hikoillessa kättä vasten on tällaisista asioista vaikea olla harmissaan.
Kolme päivää Kunmingissa vierähtivät silmänräpäyksessä, enkä oikeastaan ehtinyt nähdä kaupungista muuta kuin palan pääpuistoa ja lähistöllä sijaitsevan Shílínin kivimetsän. Ikuisen kevään kaupungissa tihutti pääosan ajasta vettä ja olin alkanut samaan aikaan saada Hainanissa olevalta Taritalta huolestuttavan houkuttelevia raportteja saaren lämmöstä ja ilmapiiristä. Lopulta marakattien nauru ja valtameren kohina korvissani kävivät ylitsepääsemättömiksi, joten jätin Yunnanille pikaiset jäähyväiset ja nousin perjantaiaamuna koneeseen. Ehkä saan vielä myöhemmin tilaisuuden korvata uskottomuuteni tälle ”Kiinan kauneimmalle” maakunnalle.
Hainanin saari joka tapauksessa on eteläisin osa Kiinaa, trooppisilla leveysasteilla sijaitseva, Etelä-Suomen läänin kokoinen möhkäle palmuja, valkoista hiekkaa ja kookospähkinöitä. No, asuu ”paratiisisaarella” sentään 8 miljoonaa kiinalaistakin kaupungeissaan, mutta minä pysyttelin tiiviisti turistirantojen tuntumassa. Ehkä leimallisin piirre Hainanin turismissa on se, että se pyörii lähes sataprosenttisesti venäläisten ja kiinalaisten matkailijoiden varassa, joten joka ikinen rantojen ravintoloista on kääntänyt kylttinsä ja menunsa venäjäksi. Minäkin menin paikallisten hihasta nykijöiden silmissä hienosti venäläisestä, koska en kerran kovin kiinalaiseltakaan näyttänyt. Harmi vain heidän kannaltaan, että mandariinikiinalaista myyntipuhetta olisin ymmärtänyt paljon paremmin.
No, mitä paratiisissa sitten tehdään? Tiedättehän, poltetaan ensimmäisenä päivänä nahka varomattomalla auringonotolla, saadaan pari avohaavaa terävillä rantakallioilla kiipeilemisestä, osallistutaan beach futis –turnaukseen ummikkokiinalaisten joukkuekavereiden kanssa, joudutaan makakin puremaksi vierailulla apinasaarelle… Sitä tavallista.
Tuntui hyvältä pysähtyä hetkeksi aloilleen rantahietikolle melkein kuukauden matkustelun ja paikasta toiseen juoksentelun jälkeen, vaikken missään nimessä voisi kutsua Kiinan-kiertelyämme stressaavaksi tai kurjaksi ajaksi. Hainanin rento ja kiireetön ilmapiiri tarttui pian minuun ja kaikki ponnistelut blogin päivittelyn tai runsaan kuvien oton suhteen osoittautuivat hyödyttömiksi. Ehkä voin näin matkani loppuvaiheilla antaa tämän kuitenkin itselleni anteeksi?
Tätä kirjoittaessani istun hostellin aulassa Shanghaissa ja Rooman-lentoni lähtöön on nelisen tuntia. Olo on jotenkin hassu, sillä on vaikea sisäistää Kiinan-matkani nyt loppuvan. Kaikki täällä nähty ja koettu jää taakse, mutta pysyy toivottavasti muistoissani. Ainakin minulla on 43-sivuinen matkapäiväkirja ja 3000 valokuvaa, jos ei muuta!
Tuntuisi jotenkin lattealta yrittää tiivistää kaikkea tätä aikaa pariin lauseeseen, mutta on toki sanottava, että kokemus on ollut upea. Kiina on valtava, käsittämättömän monipuolinen ja päätähuimaava maa, jossa riittäisi huomattavasti enemmän nähtävää, kuin mihin kolme kuukautta riittää. Olen onnellinen, että olen saanut nähdä siitä tämän verran ja tutustua kaikkiin niihin uusiin ihmisiin, joista olen kirjoittanut. Kuulostaa ehkä vähän hipiltä, mutta maailma tuntuu minulle tämän matkan jälkeen enemmän yhteiseltä paikalta kuin ennen. Sainkohan siitä apinanpuremasta jonkun euforisen kuumeen?
Päätän siis Kiinan-matkapäiväkirjani tähän, ehkä vähän itsekin yllättyen miten nopeasti aikani täällä tuli täyteen. Vietän vielä ennen Suomeen paluutani viikon Italiassa, mutta sitten koittaa paluu suloiseen kotimaahan. Miljoonasti kiitoksia kaikille kokemuksissani mukana eläneille, hienoa että jaksoitte lukea juttujani =) Te lievititte virtuaalisella läsnäolollanne koti-ikäväoireitani melkoisesti! Zaijian!
