Karaokelaitteisiin kailottavaa kerjäläiskaksikkoa tuijottaessani en voinut olla hämmästelemättä kiinalaisten notkeaa suhtautumista teknisiin vempeleisiin. Nämä yritteliäät kaverit olivat pystyttäneet kovaääniset kadun laitaan ja jollottivat mikrofoniin jonkinlaista rahankeruulaulua. Toinen seisoi samanaikaisesti yhdellä jalalla kyynärsauvojen varassa ja yritti näyttää mahdollisimman kurjalta. Maassa oli hattu lahjoituksia varten. Mitä ihailtavaa paneutumista!
En tietysti voi kolmen viikon Kiinassa oleilun perusteella tehdä kovinkaan päteviä yleistyksiä kiinalaisten käyttäytymistavoista, mutta merkkejä uuden teknologian ennakkoluulottomasta käyttöönotosta olen nähnyt muitakin. Kaikki Chengdun bussit esimerkiksi kulkevat maakaasulla ja niistä vanhimpiinkin ritsoihin on asennettu LCD-televisiot. Liikennevalot palavat ledeillä ja skootterit ynnä muut mopedit ovat jok’ikinen sähkökäyttöisiä. Jokaisella tuntuu olevan kännykkä, sosiaaliluokasta riippumatta. Silti näiden yksittäisten asioiden takana on kehittymätön ja huonosti organisoitu yhteiskunta, joka todella kaipaisi moniin ongelmiinsa tekniikan väliintuloa. Puolet Chengdun jätevesistä esimerkiksi lasketaan suoraan jokiin ja ilmanlaatu on säännöllisesti alle minimisuositusten.
Onko kyse siis julkisen rahan puutteesta, siitä ettei hyrrää puhdistuslaitoksiin ja ympäristönsuojeluun ole? En täysin usko, sillä olen viime viikot todistanut joka päivä, kun rahaa on upotettu koulumme vieressä olevan kuusikaistaisen kehätien leventämiseen ja penkkojen maisemointiin puuistutuksin, pensain sekä siirtonurmikoin. Juju on siinä, että alueelliset virkamiehet saavat bonuksiaan sillä perusteella, miten paljon tällaisia hankkeita on käynnistetty ja toteutettu. Paljon työtä tehdään turhaan vain siksi, että joku ylemmällä tasolla hyötyy järjestelmästä. Näin kertoi meille luennoinut professori, eikä minulla näkemäni perusteella ole vaikeuksia uskoa tätä. Haluaisin kuitenkin myös ajatella, että Kiinalta löytyy voimaa muuttua ja kehittyä, päästä eroon sitä jäytävästä byrokratiasta ja olla jonain päivänä edelläkävijä. Paljon pitää kuitenkin tapahtua ja monta kriittistä blogitekstiä kirjoittaa ennen sitä.
Tiistaiaamuna pääsimme ihmettelemään edelliseen liittyen Sichuan Science and Technology Museumin osastoja. Paikka sijaitsee keskellä kaupunkia Tianfu Squaren laidalla ja on kuin Heureka kertaa kymmenen. Neljässä valtavassa kerroksessa on vanhoja teknisiä keksintöjä esittelevien pienoismallien lisäksi 4d-teatteri, ääni- ja valo-osasto, biologian ja astronomian hallit sekä rutkasti muuta ihmeteltävää. 4d-teatteri oli itselleni uusi kokemus ja aika hieno sellainen. Elämän synnystä kertova noin kymmenminuuttinen animaatio oli selostettu Kiinaksi, mutta ei se menoa haitannut. Heikkohermoisempi olisi saattanut laskea alleen, kun elokuvateatterin penkit ryskyivät ja mönkiäiset ryömivät kolmiulotteisesti kasvoille. Tirahtipa jostain päälle ihka aito vesiruiskauskin, kun kala molskahti kuvissa veteen. Melkoista!
Ja mitäpä olisi suuri tekniikkapuisto ilman meluavia koululaisryhmiä. Ainakin sata kiinalaislasta juoksi riehaantuneina ympäri taloa, nyki härveleitä, pomppi, mekasti ja nauroi kovaäänisesti. He pysähtyivät täydellisesti aloilleen vain kerran – meidät nähtyään. Suut hämmästyksestä auki loksahtaneina siinä sitten kaivettiin taskusta kännykkäkameraa tai supatettiin kaverin korvaan: ”meiguoren” (amerikkalaisia). Lasten vanhemmat ovat varmasti ikionnellisia, kun retkestä teknologiamuseoon käteen on päällimmäisenä jäänyt kuvia kalvakoista suomalaisista.
Saimme muuten viime viikon kielentunneilla kiinankieliset nimemme. Kiinassa oleskelevilla ulkomaalaisilla täytyy nimittäin joitain papereita varten olla kiinankielinen versio omasta nimestään, samoin kiinalaisista monet ovat kehittäneet itselleen vähintään englanninkielisen etunimen, joka ulkomaalaisten olisi helpompi muistaa. Minä olen nyt joka tapauksessa Zheng Shuai. Se on jonkinlainen sanaleikki tarkoittaen ”todella kaunista”, kuten nimet meille kehittänyt Amy punastellen hihitti. Kiitin häntä kohteliaisuudesta ja siitä vaatimattomasta vaikutelmasta, jonka itseni esitellessäni näin antaisin. Oppisinpa vielä lausumaan ”Shuain” oikealla toonilla, sillä hieman pieleen mennessä se tarkoittaa kauniin sijasta hölmöä. Että tattista vaan.
