Jees, Shanghaissa ollaan. Kirjoittelen tata blogipaivitysta hostellistamme, joka onkin mahtava tuulahdus kansainvalisyytta Sichuanissa vietetyn ajan jalkeen. Kavimme juuri aamupalalla ja joka paikassa on parikymppisia matkaajia eurooppasta, jenkeista, australiasta ja ties mista. Ja aamupalalla sai asken paahtoleipaa! Taksin ikkunasta nahtyna Shanghai naytti eilen illalla tyystin erilaiselta kuin Chengdu -asia joka olikin odotettavissa. Alue jonka lapi ajoimme, olisi voinut menna eurooppalaisesta suurkaupungista. Lahdemme tuota pikaa tutkimaan kaupunkia tarkemmin, joten palailen havaintoihini myohemmin.

Loppuviikko Chengussa meni muuten leppoisasti: kavimme torstaina vierailulla eraassa peruskoulussa katsastamassa 12-vuotiaiden englannintunnin, sen jalkeen akupunktiohoidossa osana kulttuuriopintojamme ja perjantaina vietimme vapaapaivan Chengdun suurimmassa huvipuistossa.

Englannintunti oli jotenkin huvittavaa katseltavaa, silla se oli selkeasti jarjestetty ja suunniteltu tilaisuus. Kiinalaisilla on tallaisissa asioissa hassu tarve esittaa kaikki mahdollisimman hyvassa valossa - siksi meita ei paastettykaan heti mille tahansa englannin tunnille, kun asiaa omasta aloitteestamme kysyimme, vaan jarjestelyissa meni pari viikkoa ja vasta sitten "sopiva" ajankohta ja koulu loytyi. No, joka tapauksessa katselimme opetusta yhden 40 minuutin tunnin ajan ja totesimme, etta ainakin nyt opetus oli kovin aktiivista ja osallistuvuuteen kannustavaa. Oppilaat keskustelivat paljon keskenaan ja esittivat ryhmatoitaan luokan edessa, ja kylla heidan englannin taitonsa vaikutti varsin lupaavalta verraten lahes kaikkiin tapaamiimme aikuisiin kiinalaisiin. Tunnin jalkeen pidetyssa keskustelutilaisuudessa opettajien kanssa tulikin esille, etta Kiinassa on kasvamassa uusi, kansainvalisempi ja kielitaitoisempi sukupolvi. Toivon toki nain, mutta olisi ehka herattanyt hieman enemman luottamusta jos oppilaiden puheenvuorot luokassa olisivat kuulostaneet silta, kuin niita ei olisi opeteltu ulkoa etukateen.

Tunnin jalkeen kavimme 90 yuanin all-you-can-eat -japanilaisravintolassa, jossa viihdyimmekin puolitoista tuntia. Taisin maistaa toistakymmenta ruokalajia ja tuli siina ehka hieman hintaan kuuluvaa oluttakin horpattya. Sen jalkeen menimme tutustumaan kiinalaiseen akupunktiohoitoon ja saimmekin jokainen yksilolliset piikit nahkoihimme. Mina valitsin jostain syysta hoitoalueekseni vatsan seudun ja pian makasinkin hoitopoydalla neulatyynin nakoisena, kun kymmenkunta neulaa torotti potsissani. Laakari kysyi viela, sopiiko kytkea sahkot kiinni akupunktioneuloihin ja antaa hieman impulsseja. No, kerrankos sita tallaista tulee kokeiltua, joten suostuin. Muutaman kymmenen sekunnin ja omituisen naurukohtauksen jalkeen kaskin lopettaa hoidon. Sahko nyki mahassa omituisesti, eivatka neulatkaan lopulta niin mukavalta tuntuneet. En millaan muotoa kutsuisi akupunktiohoitoa kivuttomaksi, mutta kylla kai se ihan toimivaa on. Ei vatsani ainakaan huonommaksi hoidon jalkeen mennyt ja Taritalla taisi jopa oikeasti avautua flunssainen nena oman hoitonsa seurauksena. Hieman hammennysta kuitenkin heratti, etta kehon akupunktiopisteita esittelevaa ihmishahmoista nukkea katsellessani huomasin yhden pisteen loytyvan myos anuksesta. Se tuntuu teravien neulojen suhteen jotenkin... epasoveliaalta alueelta.

Perjantai siis oli vapaapaiva ja halusimme kayttaa sen tehokkaasti, silla se oli viimeinen vapaamme Chengdussa ennen lahtoamme. Viimeinen siis minulle, Jarille ja Elinalle, koska vietamme viikonlopun Shanghaissa. Menimme Happy Valleyn melko tuliteraan huvipuistoon kaupungin laidalle, jossa sai huvitella koko paivan 130 yuanin eli noin kolmentoista euron paasymaksulla. Paivan valinta oli oivallinen, silla puistossa oli perjantaina valjaa, eika laitteisiin tarvinnut juuri jonottaa. Sisainen lapseni herasi jalleen ja kirmasin vaahto suussa laitteiden valia. Illalla Shanghain koneessa sitten ramaisikin kovasti.

Nyt lahdemme siis kaupungille seikkailemaan ja yritamme saada Shanghaista lyhyessa ajassa edes jonkinlaisen kuvan. Zaijian!